Sanat ovat kielitaidon tärkein osa. Sanojen osaamista tarvitaan kaikessa kielenkäytössä: puhumisessa ja kuuntelemisessa, lukemisessa ja kirjoittamisessa. Jos lapsi osaa paljon sanoja, hän ymmärtää paremmin muita ihmisiä ja osaa kertoa tarkemmin omista ajatuksistaan, toiveistaan ja tarpeistaan.
Vahva sanavarasto auttaa lasta toimimaan arjessa ja oppimaan uusia asioita. Jos lapsi osaa vain vähän sanoja, hänen on vaikea ymmärtää esimerkiksi ohjeita ja koulukirjoja ilman apua. Vahva sanavarasto voi tukea myös sosiaalisten taitojen ja hyvän itsetunnon kehittymistä.
Mitä isompi lapsi on, sitä enemmän hän tarvitsee sanoja sekä koulussa että vapaa-ajalla. Siksi on tärkeää, että sanavarasto karttuu koko ajan. Lapsi voi oppia vuodessa useita satoja tai jopa tuhansia uusia sanoja.
Erot eri lasten välillä ovat kuitenkin suuria. Esimerkiksi lapset, joille on luettu paljon ja jotka lukevat paljon, oppivat uusia sanoja muita nopeammin. Monikielinen lapsi taas osaa yksittäisessä kielessä usein vähemmän sanoja kuin samanikäinen yksikielinen lapsi. Eri kielten yhteen laskettu sanasto voi monikielisellä lapsella silti olla paljon suurempi kuin yksikielisellä lapsella.
Sanojen osaaminen on sitä, että lapsi tunnistaa, ymmärtää ja käyttää niitä erilaisissa tilanteissa. Sanojen osaaminen on lisäksi taitoa käyttää tuttuja sanoja apuna uusien sanojen oppimisessa.
Aluksi sanan osaaminen voi tarkoittaa, että lapsi tunnistaa, mihin kieleen, ihmisiin tai tilanteisiin sana liittyy: Kuusi on suomea ja six englantia, lix puolestaan somalia ja sáu vietnamia. Kieliä enemmän osaava lapsi tietää, että kaikki edellä mainitut sanat tarkoittavat samaa asiaa eli lukumäärää 6. Lisäksi hän huomaa, että kaverin kanssa voi ehkä käyttää kaikkia sanoja, mutta pikkusisko ymmärtää parhaiten somalia tai suomea ja television laulukilpailussa puhutaan yleensä suomea tai englantia.
Sekä puheessa että kirjoituksessa sanalla on tietty hahmo tai hahmoja, joista se tunnistetaan. Sanan oppimiseen kuuluu, että näiden hahmojen avulla lapsi oppii erottamaan sanat toisistaan puheen tai kirjoituksen virrassa. Hän esimerkiksi huomaa, että äidin ohjeet otaomppu ja otalamppu tarkoittavat eri asiaa. Hiljalleen hän huomaa, molemmissa ohjeissa on kaksi sanahahmoa, ja että sanoja vaihtamalla syntyy lähes loputon määrä uusia ohjeita.
Vähitellen lapsen täytyy oppia myös tuottamaan sanahahmoja. Jos hahmo on riittävän lähellä oikeaa, muutkin yleensä tunnistavat sen; tilanteen muista vihjeistä voi esimerkiksi arvata, tarkoittaako lapsi sanalla kusi pissaa (kusi) vai puuta (kuusi). Oppimisen edetessä tarkkuuskin lisääntyy.
Sanoilla on monia eri merkityksiä ja käyttötapoja, joita lapsi oppii samalla, kun kuulee ja käyttää kieltä. Joissakin kielissä, kuten suomen kielessä, sanalla on myös paljon erilaisia muotoja (esimerkiksi tuoda : tuon : toin : toisin jne.). Taivutusmuotojen oppiminen on tärkeää, koska taivutus muuttaa sanan tai lauseen merkityksen. Siksi sanan osaamiseen kuuluu myös tieto taivutusmuodoista sekä siitä, milloin niitä käytetään.
Kun lapsi elää kielen ympäröimänä, hän oppii samalla, mitkä sanat esiintyvät usein yhdessä ja missä tilanteissa niitä on tapana käyttää. Jotkut sanat esimerkiksi ovat arkisia, ja niitä käytetään ehkä vain lähimpien kavereiden kanssa (kusi). Toiset sanat puolestaan ovat neutraalimpia ja laajasti käytössä (pissa), jotkin sanat taas niin muodollisia, että niitä käyttävät lähinnä aikuiset (virtsa).
Eri tilanteissa tarvitaan erilaista kieltä. Ei kuitenkaan haittaa, vaikka aluksi tulee virheitä: vain kokeilemalla voi oppia.
Aiemmin ajateltiin, että lapsi oppii tehokkaasti, jos hän opiskelee ahkerasti sanalistoja esimerkiksi lukemalla tai pelaamalla ja toistaa sanoja yhä uudelleen.
Nykytiedon mukaan tällainen sanalistojen opiskelu ei kuitenkaan ole paras tapa. Kun sanoja luetaan listoista, niistä opitaan vain yksi merkitys ja perusmuoto. Lapsi tarvitsee kuitenkin paljon enemmän tietoa sanan eri merkityksistä, muodoista ja käytöstä. Irralliset sanat myös unohtuvat yleensä nopeasti tai niiden mieleen palauttaminen on vaikeaa.
Lapsi oppii uuden sanan parhaiten, jos
1. hän ymmärtää sanan merkityksen
2. hän tarvitsee sanaa omassa elämässään
3. hän saa sanan käytöstä monenlaisia malleja erilaisissa arjen tilanteissa: keskusteluissa, tekstiviesteissä, internetistä, kiinnostavassa kirjassa tai televisio-ohjelmassa, musiikissa ja niin edelleen
4. hän pääsee itse kokeilemaan vähäistäkin osaamistaan
5. hän käyttää – kuulee, lukee, puhuu ja kirjoittaa – sanaa riittävän usein.
Uuden sanan syvällinen oppiminen vaatii, että sana kuullaan tai luetaan monia kertoja ja siihen palataan tauon jälkeen taas uudestaan. Oppiminen on helpompaa, kun asia on itselle tärkeä. Siksi lapsi oppii parhaiten sanoja, joilla on hänelle merkitystä.
Tarjoa ja tue mahdollisuuksia kielen käyttöön: Juttele, lue, loruttele, laula ja leiki omalla kielelläsi. Kannusta ja auta lasta käyttämään myös muita kieliä. Vaikka et osaisi kieltä hyvin, voit rohkaista lasta esimerkiksi juttelemaan samaa kieltä puhuvien kavereiden ja sukulaisten kanssa, lukemaan kirjoja, lehtiä ja nettitekstejä tai kirjoittamaan vaikkapa päiväkirjaa.
Vinkkejä uusien sanojen tarkasteluun:
· Monet sanat on lainattu kielestä toiseen. Etsikää yhdessä tutun kuuloisia ja tutun näköisiä sanoja esimerkiksi mainoslehdistä, opasteista ja ruokapakkauksista. Tuttujen sanojen löytäminen lisää onnistumisen kokemuksia ja uskoa kielen oppimiseen.
· Suomen kielessä on paljon myös sanoja, jotka on tehty muista suomen kielen sanoista. Siksi sanan merkityksen voi päätellä tai arvata. Mitä tarkoittaa esimerkiksi kukkakauppa tai kukallinen? Lauseyhteyden avulla voi helposti päätellä myös sellaisten sanojen kuin kukkapenkki, kukinto tai kukittaa merkitykset.
· Muistisäännöt auttavat sanojen oppimista. Mikä tuttu sana tai asia uudesta sanasta tulee mieleen? Yhdistä se mielessäsi uuden sanan merkitykseen. Sanasta oranssi voi englannin kieltä osaavalle tulla mieleen esimerkiksi orange (appelsiini) tai orangutan (oranki). Paina mielikuva mieleen. Hassut yhdistelmät ovat oppimisen kannalta usein parhaita.
Monikielisen lapsen sanastossa on vahvoja ja heikkoja kohtia samasta syystä kuin aikuisellakin: kieli kehittyy vain, kun sitä käytetään. Lapsi voi osata kotitöihin, perheeseen ja vaikkapa tunteisiin liittyviä sanoja parhaiten kotikielillään, kuten somaliksi, venäjäksi tai thaiksi. Kouluun liittyvä sanasto taas voi olla tutumpaa suomeksi. Mikä tahansa tilanne voi olla kielenoppimistilanne: lapsi voi oppia esimerkiksi englannin sanastoa verkkopelejä pelatessaan tai espanjan sanastoa suosituista lauluista.
Kaikkia sanoja ei voida eikä tarvitse opettaa lapselle erikseen. Vanhempien ja opettajien tärkein tehtävä onkin rohkaista lasta käyttämään kaikkia kieliään monipuolisesti. Samalla sanasto ja koko kielitaito kehittyy.
Näytä lapselle, että arvostat eri kielten käyttämistä ja lapsen kehittyvää kielitaitoa. Vanhempien asenne esimerkiksi omaan äidinkieleen, lukemiseen ja koulun käyntiin tarttuu helposti myös lapseen.
Uuden kielen oppiminen ei vähennä muiden kielten osaamista. Esimerkiksi vahva oman äidinkielen taito sen sijaan voi tukea muiden kielten, kuten suomen kielen, oppimista. Oma äidinkieli on tärkeä myös lapsen identiteetille ja silta sukulaisten luo.
Monikielisyys on rikkaus, ja sitä kannattaa vaalia. Jos ihmiset lapsen ympärillä arvostavat lapsen kaikkia kieliä, hänkin voi oppia arvostamaan niitä.