Kielellinen tietoisuus on kielen tietoista pohtimista ja siitä innostumista. Kyseessä on lapsen kielenkäytön rikastumisen vaihe, joka etenee kokonaisuuksien oivaltamisesta kohti yksityiskohtaisempaa kielen rakenteen tarkastelua ja käyttöä ja se edeltää lukemaan oppimista. Kielellinen tietoisuus on alue, jota voidaan tukea ja harjoituttaa.
Kielellinen tietoisuus tarkoittaa sitä, että lapsi alkaa tietoisesti pohtia käyttämäänsä kieltä. Sen herääminen ajoittuu noin viiden–kuuden vuoden ikään lapsen elämässä, Suomessa siis esikouluvaiheeseen. Tämä ajanjakso lapsen kielellisessä kehityksessä edeltää lukemaan oppimisen vaihetta. Kielestä tulee lapselle yhä enemmän ajattelun, ilmaisun ja vuorovaikutuksen väline. Sen avulla lapsi rakentaa ymmärrystään kaikesta lähellä ja kaukana olevasta sekä vaikuttaa omassa sosiaalisessa yhteisössään. Kielen avulla ollaan osana ja toimitaan kulttuurissa. Kielellisen tietoisuuden avulla lapsi tunnistaa omalle kielelleen tyypillisiä piirteitä ja sääntöjä sekä käyttää tätä hankkimaansa tietoa erilaisissa kielenkäyttötilanteissa.
Kielellistä tietoisuutta pidetään siltana lukutaitoon. Lapsi kulkee ikään kuin siltaa pitkin aina lähemmäs lukutaidon oppimista. Toisinpäin ajateltuna: lapsi ei voi oppia lukemaan ennen kuin hän on tiedostunut kielestään. Edellytyksenä lukemaan oppimiselle on myös lapsen innostuminen kielensä käytöstä. Näin ollen kielellinen tietoisuus tarkoittaa lapsen kiinnostumista tutkimaan ja käyttämään sitä kieltä, mitä hän pääasiassa käyttää. Tulee kuitenkin muistaa, että kielellinen tietoisuus ei yksistään johda lukutaitoon, vaan tarvitaan myös muita lapsen kokonaiskehitykseen liitettäviä taitoja.
Kielellisen tietoisuuden käsitteessä voidaan erottaa neljä eri tietoisuuden osa-aluetta: kielen äännerakenteen oivaltaminen, tietoisuus sanoista, tietoisuus kielen säännöistä ja kielen käytöstä. Erityisesti äännerakenteesta tiedostumisella (fonologinen tietoisuus) ja sen tukemisella on merkitystä lukutaidon kehittymiselle alkuopetuksessa.