Kielellisen tietoisuuden tukeminen
Kielellinen tietoisuus kehittyy lapsella parhaiten jokapäiväisessä puuhassa – leikissä ja tekemisessä. Hänelle ei siis tarvitse suunnitella kotona erillisiä harjoituksia. Lukeminen, puhuminen ja keskustelu ovat tärkeitä sekä erilaiset kielelliset kokemukset. Niiden avulla opitaan käsitteitä ja sanavarasto karttuu. Kertomusten kuuntelu kehittää myös päättelytaitoa sekä luovuutta ja se ohjaa lasta oivaltamaan tarinoiden rakennetta: sen alun, keskiosan ja lopun.
Millaisia harjoituksia voidaan käyttää rakennettaessa siltaa lukutaitoon ja edelleen lukusujuvuuteen?
Ensimmäiseksi on hyvä muistaa, että kielellisen tietoisuuden (erityisesti äännerakenteeseen liittyvien) harjoitteiden käyttöä ei koulussa lopeteta lukemaan oppimisen vaiheeseen. Nämä fonologiset harjoitteet kulkevat opetuksessa mukana tukien lukemisen ja kirjoittamisen sujuvoitumista koko alkuopetuksen ajan. Esimerkkejä:
Riimittely
- Lapsi täydentää puuttuvan riimisanan esimerkiksi riimirunoon.
- Vapaa riimittely: Lapsi keksii itse riimirunoja tai loruja.
Tietoisuus puheessa esiintyvistä sanoista.
- Lapsi oppii erottamaan sanan puheen virrasta. Lapsen huomion kohdistaminen kielessä esiintyviin sanoihin ja tavuihin: Kuunnellaan lause tai virke. Lasketaan sanojen lukumäärä yhdessä sormista tai käytetään esimerkiksi rakennuspalikoita lukumäärää osoittavana.
- Sanojen pituuksien vertailu.
a) Lapsi keksii sanoja. Aikuinen kirjoittaa sanat paperisuikaleelle. Tutkitaan, oliko kyseessä lyhyt vai pitkä sana. Mistä muusta sen voi huomata? Meneekö sanan sanomiseen pidempi/lyhyempi aika?
b) Lapsi osaa erottaa hänelle sanotuista sanoista lyhyemmän tai pidemmän sanan. Tarkistetaan kirjoittamalla.
c) Lapsi keksii itse esimerkkejä lyhyistä ja pitkistä sanoista. Ne kirjoitetaan näkyviin. - Sanan tavuttaminen
a) Tavutetaan ensin yhdessä ja sitten lapsi taputtaa yksin rytmisesti sanan tavuiksi.
b) Lapsi laskee sanojen tavut sormista tai palikoiden avulla taputuksen avulla.
c) Lapsi yhdistää tavut kokonaiseksi sanaksi, kun sana sanotaan hänelle tavuittain. Palikoita käytetään apuna.
d) Lapsi erottaa taputtaen sanan ensimmäisen tavun ja sanoo sen. Edelleen palikat voivat olla apuna.
e) Lapsi osaa kertoa, mitä sanasta jää jäljelle, kun tavu poistetaan. Tehtävää voi helpottaa jälleen palikoiden avulla, jolloin yksi palikka vastaa yhtä tavua.
Tietoisuus sanoissa esiintyvistä äänteistä – Lapsen huomion kohdistuminen äänteisiin, niiden tunnistamiseen ja luokitteluun.
- Sanan alkuäänteen nimeäminen: Sano tai näytä äännekortilla äänne, joka kuuluu sanan alussa.
- Sanan loppuäänteen tunnistaminen. Sano tai näytä äänne, joka kuuluu sanan lopussa.
- Sanan äänteiden erottelu. Lapsi osaa luetella tai näyttää äännekorteilla, mitä äänteitä sanasta erottaa.
- Sanan kokoaminen äänteistä. Lapsi tunnistaa sanan, kun se sanotaan hänelle äänne kerrallaan, ns.”robotin puhe”.
Harjoitteet vaikeutuvat lapsen opittua lukemaan ja alkuopetuksen edetessä. Sanaleikkejä voi toteuttaa esimerkiksi tilaan piilotettujen lappujen avulla (aluksi kuvasymboli apuna, jatkuen pidempiin ja vaikeampiin sanoihin ja yhdyssanojen muodostamiseen), kuvista kertomisen ja kirjoittamisen avulla, erilaisten pelien ja leikkien avulla (muistipelit, bingot, digipelit), eri tavalla lukemisessa (vuoroluku, pariluku, kaikuluku) sekä esimerkiksi laulujen ja draaman avulla. Kotona kielellisen tietoisuuden harjoitteet voivat olla samankaltaisesti läsnä arjen touhuissa.