Kirjain-äännevastaavuus
Opetus aloitetaan yleensä vokaaleista, koska ne on helppo erottaa sanoista. Äänteitä ja kirjainten nimiä ja muotoja harjoitellaan leikkien, laulujen, lorujen ja tarinoiden avulla. Äännettä kuunnellaan sanoista ja tutkitaan miltä se suussa tuntuu. Se tunnistetaan tavuissa ja sanoissa. Helpointa on aluksi kuunnella sanan alussa ja lopussa kuuluvaa äännettä. Korvaa herkistetään kuulemaan äänteen kesto (lyhyt vai pitkä). Lopuksi harjoitellaan piirtämään äännettä vastaava kirjainmerkki.
Äänteitä opetellessa esimerkiksi L -kirjainta vastaava äänne lausutaan /l/-äännettä käyttäen ja samoin T-kirjain lausutaan /t/. Tällöin ei siis käytetä kirjainten nimiä (esim. /äl/ ja /tee/).
Äänteiden yhdistäminen tavuiksi
Äänteiden yhdistäminen tavuiksi on lukemaan oppimisen välivaihe. Aluksi opetellaan yhdistämään kaksi äännettä liukuen äänteestä toiseen, jonka jälkeen tavuja lihotetaan lisäämällä niihin uusia äänteitä. Koska suomenkieli on tavujakoinen kieli, tavujen hahmottaminen auttaa lasta myös oikeinkirjoituksessa. Tavujen tunnistamista sanoista voidaan harjoitella esimerkiksi taputtamalla.
Äänteiden yhdistämistä opetellessa voi aluksi korostaa äänteitä ja helpottaa niiden yhdistämistä pidentämällä ääntämistä. Esimerkiksi tavu SU luetaan aluksi /sss/ – /uuu/ (siis /s/-äännettä eli sihinää ja /u/-äännettä pidentäen) ja lopuksi näitä yhteen liittäen /sssuuu/.
Sanojen lukeminen
Lopuksi tavuja yhdistetään sanoiksi liukumalla äänteestä toiseen. Alkutavun hahmottaminen auttaa lasta sanan ennakoinnissa ja sujuvassa lukemisessa. Tuttuja sanoja tunnistetaan ja leikkiluetaan (lasten nimet, luokan esineet) myös kokonaisina sanahahmoina.
Lähteet:
Lerkkanen, M.-K. (2006). Lukemaan oppiminen ja opettaminen esi-ja alkuopetuksessa. WSOY.
Takala, M & Kontu, E. (2006). Lukivaikeudesta lukitaitoon. Yliopistopaino.
http://www.lukimat.fi/lukeminen/vanhemmalle/1-2-1-lukemaan-ja-kirjoittamaan-opettamisen-periaatteet