Suomen kaltaisissa säännönmukaisissa kirjoitusjärjestelmissä nimeämisnopeus on havaittu parhaaksi varhaisten lukiongelmien ennustajaksi. Se näyttää olevan melko vahvasti yhteydessä lukemisen nopeuteen ja nimeämisnopeutta pidetäänkin eräänä parhaista lukemisen sujuvuuden pulmien ennakoijista. Se ei kuitenkaan ole ainut selittäjä, sillä lukemisen sujuvuuden ongelmat ovat monimutkainen kokonaisuus. Ne voivat johtua monista syistä:
- Yksittäisten sanojen tunnistamisen ongelmista, joiden taustalla voivat olla mm. fonologia (äännetietoisuus), ortografia (keskittyminen kieliasuun), työmuisti tai nopea nimeäminen.
- kyvyttömyydestä havaita prosodisia vihjeitä (kuten painotusta)
- ongelmista luoda korkeamman tason yhteyksiä kirjoitusasun, äänneasun, merkityksen ja asiayhteyden välille.
Lukemisen sujuvuuden ongelmat voivat siis olla lähtöisin sanaa pienempien yksiköiden lukemisen, sanatason lukemisen, lauseiden lukemisen tai tekstin lukemisen tasolta. Siksi myös harjoittelu voi perustua näiden eri tasojen hyödyntämiseen: tavuharjoitteluun, sana- tai lausetason harjoitteluun tai tekstien lukemiseen.
Edellä mainittujen syiden lisäksi vähäiset kokemukset kirjoitetusta kielestä, omaehtoisen harjoittelun tai motivaation puute ovat nekin yhteydessä siihen, ettei dekoodaustaito (äänteiden yhdistäminen sanaksi) pääse automatisoitumaan. Lisäksi muut kielellisen tietoisuuden osa-alueet, kuten tietoisuus kielen rakenteesta ja merkitysten ymmärtäminen ovat keskeisiä lukusujuvuutta tukevia tekijöitä.