Kun lapsi elää kahdessa kielikulttuurissa, hän tarvitsee menestyäkseen vahvan kielitaidon. On tutkittu ja todettu, että kun lapsi hallitsee oman äidinkielen hyvin, hän pystyy oppimaan uutta kieltä paremmin.
Oman äidinkielen aktiivinen harjoittelu lukemalla, kirjoittamalla ja puhumalla vaikuttaa myönteisesti lapsen suomen kielen oppimiseen ja vahvistaa muutakin oppimista.
Tärkeää on, että lapsi osaa selkeästi erottaa, milloin ja kenen kanssa mitäkin kieltä tulee puhua.
Vanhempien tulee kommunikoida lapsensa kanssa ainoastaan omalla äidinkielellä. Ei ole hyväksi sekoittaa keskusteluun muita kieliä. Lapsen oman äidinkielentaitoa voi rikastuttaa yhteisillä luku-, kirjoitus-, tarinakerronta- ja leikkihetkillä.
Samalla kuin meillä on oikeus käyttää omaa äidinkieltä aktiivisesti, meillä on myös velvollisuus oppia suomen kieltä niin hyvin kuin mahdollista.
Suomen kielen taidolla on erittäin suuri merkitys suomalaisessa yhteiskunnassa menestymiseen. Suomen kielen osaaminen, ymmärtäminen, puhuminen ja lukeminen vaikuttavat vahvasti meidän omaan hyvinvointiimme.
Kun opimme suomen kielen, ymmärrämme paremmin suomalaista kulttuuria ja suomalaisia. Moni asia, joka on aikaisemmin vaikuttanut vaikealta, avautuu ja yhteisymmärrys ja yhteistyö helpottuvat.
Suomen kieli voi aluksi tuntua hyvin vaikealta oppia. Ei kannata lannistua. Pelkkä aktiivinen opiskelu ei riitä. Mitä enemmän kieltä käytetään arkielämässä, sitä paremmin sitä opitaan. Tämä edellyttää kanssakäymistä ja ystävystymistä suomalaisten ihmisten kanssa.
Kasvatusta kannustamalla, keskustelemalla ja omalla esimerkilläsi
Lapsi ottaa aikuisilta mallin. Oma esimerkki kasvattaa enemmän kuin puhuminen ja käskeminen. On hyvin tärkeä ottaa tavaksi keskustella asioista kiinnostavalla tavalla yhdessä lapsen kanssa ja joskus koko perheen kanssa etsiä ja löytää perusteluja eri asioille; miksi jokin asia on hyvä ja miksi toinen ei. Mikä on oikein ja mikä väärin ja miksi? Yhdessä pohdittu ja perusteltu kehotus vaikuttaa paljon tehokkaammin kuin komentaminen.
Muistan, että joskus kun lapset kysyivät jotain vaikeaa asiaa, kysyin heiltä, mitä he itse ajattelevat siitä. Oli paljon parempi rakentaa keskustelua heidän ajatusten päälle ja yhdessä pohtia ja löytää vastausta ja perustelua siihen. Näin he vähitellen oppivat, ettei kaikille kysymyksille löydy heti vastausta ja täytyy pohtia syvemmin ja etsiä totuutta ajattelemalla itse. Tämä on yksi parhaimmista elämän eväistä, jolla voisimme lapsiamme varustaa.
Erilaisuuden arvostaminen — rohkeus olla erilainen ja tavanomaisuudesta poikkeava
Harvoin ajattelemme, kuinka helposti olemme rajoittaneet itseämme erilaisilla tavoilla.
Olemme liian helposti joko perinteisten tapojemme tai muoti-ilmiöiden orjia. Teemme asiat totutuilla tavoilla tai matkituilla menetelmillä usein siksi, että joko se on helpompaa tai saamme näennäisen hyväksynnän ympäröivältä yhteiskunnalta.
Kyseenalaistamme harvoin omia tekemisiämme. Sitten opetamme samaa lapsellemme; lupaamalla ja ostamalla heille kaikenlaista, jota he haluavat siksi, että kaverillakin on. Eikö se ole niin, että tällä tavalla enemmänkin kannustamme heitä samanlaisuuteen ja matkimiseen, ja pahimmassa tapauksessa heissä kehittyy haitallisia ominaisuuksia, kuten ahneutta ja riippuvuutta pintapuolisiin asioihin.
Voimme kasvattaa lapsistamme rohkeita ja ainutlaatuisia valintojen ja päätösten tekijöitä, jotka osaavat tehdä valintoja syvästi harkiten, todellisia tarpeita sekä muita ihmisiä huomioon ottaen. Voisimme opettaa tätä heille siten, että aina valinnan hetkellä he kysyisivät itseltään ”Miksi? ”. Että he pyrkisivät miettimään; Onko tämä valinta hyvä? Onko se oikein? Onko se tarpeellinen? Otanko tällä valinnalla muita ympärilläni olevia huomioon? Miten se vaikuttaa heihin? Tämä onnistuu, kun me itse yritämme olla esimerkkinä ja harjaantua siinä myös yhdessä pohtien. Täten erilaisuuden kauneus nousee esiin ja on ilo olla itse erilainen sekä arvostaa muiden erilaisuutta.
Lasten kasvatus edellyttää itsensä kasvattamista. Kasvatus on haastavaa ja samalla palkitsevaa.