Lukemisvaikeuden havaitseminen

Luokanopettajan ja erityisopettajan yhteistyö

Luokanopettajan ja erityisopettajan rooli on keskeinen oppilaan lukemisvaikeuden toteamisessa. Useimmissa kouluissa seurataan tarkasti lasten lukutaidon kehitystä varsinkin alkuopetusvuosina. Erityisopettajilla on käytössään välineitä, joilla pyritään tunnistamaan kirjoitetun kielen oppimisen pulmat ja tarjoamaan lisätukea lapsille, joilla näitä ongelmia on. Perheen kanssa keskustellen pyritään löytämään yhteiset keinot, joilla lapsen taitojen kehitystä voidaan tukea sekä koulussa että kotona. Valtaosalla lapsista koulussa tehtävä taitojen kehityksen seuranta ja ongelmiin kohdennettu tuki riittää.

Lisätutkimukset

Vaikeuden taustoja on syytä selvittää tarkemmin, mikäli lukemisen pulmat eivät helpotu koulun tarjoaman tuen avulla. Lisätutkimuksia tarvitaan monesti myös, jos epäillään lukiongelmiin liittyvän muita kehityksellisiä ongelmia tai laajempia kielellisiä vaikeuksia.

Paikkakunnasta riippuen näitä tarkempia tutkimuksia tekevät yleensä koulun, perheneuvolan tai terveyskeskuksen psykologit. Joskus myös erityissairaanhoidon (useimmin foniatrin tai neurologin) arvio tilanteesta voi olla tarpeen. Tavoitteena on tutkimusten pohjalta pohtia perustellummin yksilöllisen tuen keinoja ja muita opetuksellisia ratkaisuja, kuten esimerkiksi HOJKS:in tarvetta. HOJKS on henkilökohtaisen opetuksen järjestämistä koskeva suunnitelma, joka tehdään erityistä tukea tarvitsevalle oppilaalle yhdessä huoltajan ja oppilaan kanssa. HOJKS on suunnitelma oppimisen ja koulunkäynnin tavoitteista ja sisällöistä, opetuksen menetelmistä ja tarvittavista tukitoimista.

Kielen kehityksen tukeminen

Oppiminen perustuu pitkälti kirjoitettuun kieleen. Lukivaikeudella on joskus pitkäaikaisia ja laaja-alaisia vaikutuksia lapsen elämänkulkuun. Mahdollisimman varhain tarjottu tuki on tehokkain ja taloudellisin tapa ehkäistä lukivaikeutta ja sen mukanaan tuomaa syrjäytymiskehityksen riskiä. Tämän vuoksi jo päivähoidossa on syytä kiinnittää huomiota lapsen lukemisvalmiuksien ja kielen kehityksen tukemiseen, erityisesti jos näiden taitojen kehityksessä epäillään ongelmia.

Lukemisvaikeuksiin ei juurikaan ole tarjolla kuntoutuksellista tukea julkisen terveydenhuollon kautta, mikäli lukivaikeuden taustalla ei ole laajoja kielen kehityksen ongelmia tai muita kehityksellisiä häiriöitä. Käytännössä lääkärin antama lukivaikeusdiagnoosi onkin hyvin harvoilla lapsilla.

 

http://www.lukimat.fi/lukeminen/tietopalvelu/lukivaikeudet-1/lukivaikeus