Lukivaikeus on yleistä
Luku- ja kirjoitustaidon oppimisen ja taitojen myöhemmän kehityksen ongelmaa kutsutaan lukivaikeudeksi eli dysleksiaksi. Se on selvästi havaittava lukemisen ja/tai kirjoittamisen vaikeus, joka ei johdu oppimisen puutteista tai kehityksen pulmista. Lukivaikeus koskee erilaisten arvioiden mukaan 5-10 prosenttia ikäluokasta. Se ei siis ole kovin harvinainen ongelma. Lapsi, jolla on lukivaikeus, löytyy useimmista koululuokista.
Lukivaikeuksien taso vaihtelee
Lukemisvaikeuksia määritellään olevan henkilöllä, joka ei ole oppinut normaalissa ajassa ja tavanomaisin opetusmenetelmin lukemaan.
Lukemisvaikeuksien taso vaihtelee. Osalla lapsista vaikeudet ovat lieviä ja menevät suurelta osin ohi koulun alkuvuosina. Osalla lapsista taas vaikeudet ovat hyvin selkeitä ja kestävät pitkään, jopa läpi elämän.
Lukemisvaikeus näyttäytyy erilaisena myös lukemaan oppimisen eri vaiheissa. Lukemisen alkuvaiheessa lukemisvaikeus voi ilmetä lukemisen taitojen oppimisen hitautena ja vaikeutena lukea sanoja oikein. Toisen luokan lopulta lähtien lukemisvaikeus ilmenee useammin sanojen lukemisen hitautena kuin lukemisen virheellisyytenä.
Lukemisen erityisvaikeus
Jos lukemisvaikeus on selvästi nähtävissä – eikä johdu oppimismahdollisuuksien puutteista tai yleisistä kehityksellisistä pulmista – puhutaan lukemisen erityisvaikeudesta. Lukemisvaikeuteen liittyy usein oikeinkirjoittamisen vaikeutta, jolloin puhutaan lukivaikeudesta ja lukivaikeuteen suunnatun erityisopetuksen yhteydessä lukiopetuksesta. Suomen kielessä termi dysleksia viittaa lukivaikeuteen.