Sivuston kaikki toiminnallisuudet ei toimi ilman JavaScriptiä. Parhaimman käyttökokemuksen saavuttamiseksi salli JavaScriptin suoritus tai päivitä selaimesi.

Kaksikielisyys on elämäntapa

Kaksikielisyys ei ole harvinaista, sillä suurin osa maailman ihmisistä on kaksi- tai monikielisiä. Laajasti ymmärrettynä kaksikielinen henkilö osaa kommunikoida sujuvasti kahdella kielellä. Tiukimman määritelmän mukaan kaksikielisen täytyy puhua molempia kieliä yhtä hyvin ja lähes täydellisesti.

Todellisuudessa kenenkään kielitaito ei ole täydellinen kaikissa tilanteissa. Kaksikielinen henkilö käyttää usein eri kieliä erilaisissa tilanteissa, ympäristöissä ja eri ihmisten kanssa, joten kielet kehittyvät väistämättä eri tavoin. Joskus toinen kieli hallitsee ja toisissa tilanteissa toinen.

Kaksikielisyys ei ole vain opittu taito. Kaksikielisyyttä määriteltäessä on tärkeämpää tarkastella, miten usein kieliä puhuu, miten monipuolisesti kieliä käyttää eri tilanteissa ja eri ihmisten kanssa sekä mikä merkitys kielillä on puhujalleen. Kaksikieliseksi ei voi pakottaa, eikä kaksikieliseksi voi tulla pelkästään kieliä opiskelemalla. Kaksikielisyys on elämäntapa.

Kaksikielisyys vaatii vanhempien panostusta

Lapsi ei voi itse päättää omasta kaksikielisyydestään. Päätös kaksikieliseksi kasvattamisesta on vanhempien tekemä valinta, johon vanhempien täytyy tietoisesti sitoutua ja panostaa. Vanhemmat ovat lapsen tärkeimmät opettajat ja siten avainasemassa sekä kielen välittäjinä, että rikastajina. Kaksikieliset perheet joutuvat tekemään paljon töitä sen eteen, että lapsella on mahdollisuus käyttää molempia kieliä monipuolisesti. Toimiva kaksikielisyys vaatii vanhemmilta aikaa, sitoutumista sekä määrätietoisia päätöksiä ja toimia.

Hyvä lähtökohta kaksikieliseen kasvatukseen on, että vanhemmat pohtivat, mitä kaksikielisyys omassa perheessä tarkoittaa, ja mitä sillä halutaan saavuttaa. Tavoite voi olla se, että lapsi pystyy kommunikoimaan vanhempiensa ja lähisukulaistensa kanssa. Täydellinen kielitaito molemmissa kielissä on huono lähtötavoite, koska se asettaa vanhemmille vain turhia paineita, eikä kaksikielisyyden tulisi olla stressaavaa. Kielitaidon tasoa tärkeämpää on se, kuinka aktiivisesti ja monipuolisesti lapsi käyttää kieliä ja millaisen suhteen kieliin hän luo. Kaksikielisyys on läsnä perheen jokapäiväisessä arjessa ja valinnoissa.

Kaksikielisyyden tukeminen

Ihminen oppii kieliä parhaiten sosiaalisessa vuorovaikutuksessa ennen murrosikää. On oleellista saada lapsi motivoitumaan kielten käyttöön jo pienestä alkaen. Mitä aikaisemmin lapsi saa tukea kaksikieliseksi kasvamisessa, sitä luonnollisempi osa hänen identiteettiään ja elämäänsä vanhempien kielistä ja kulttuureista muodostuu. Kielen varhainen kehitys luo hyvät edellytykset myös muulle oppimiselle, erityisesti monipuolisen kielitaidon kehittymiselle ja toisten kielten ja kulttuurien arvostamiselle.

Vanhemmilla on päävastuu lapsen kaksikieliseksi kasvattamisessa, mutta myös muilla kasvattajilla on tärkeä rooli lapsen kielten ylläpitämisessä. Esimerkiksi neuvola, päiväkoti, koulu, lähipiiri ja ystävät ovat lapsen kielen oppimisen kannalta tärkeitä. Vanhempien pitää saada hyvissä ajoin ja riittävästi tietoa kaksikielisyydestä ja sen tukemisen mahdollisuuksista. Varhaislapsuudessa, kun lapsella on otollisin aika kielten oppimiselle, vanhemmilla on usein kiire ja tarve ulkopuoliseen tukeen on suurin. Ympäristön myönteiset asenteet ja arvostus lapsen molempia kieliä ja kulttuureita kohtaan auttavat myös vanhempia tukemaan kaksikielistä lasta.

Teksti on pääosin koottu julkaisusta ”Äidinkielenä kaksikielisyys. – Kaksikulttuuristen perheiden näkökulmaa kaksikielisyyteen.” (Tanja Del Angel, Familia ry, 2015)

Lisää tietoa kaksikielisyydestä: http://www.duoduo.fi/kaksikielisyys.html

Takaisin ylös