Erityisesti lukemisen ja kirjoittamisen taitojen kannalta olennaisia varhaisia taitoja kutsutaan lukivalmiuksiksi. Tällaisia taitoja ovat mm. kirjain-äännevastaavuuden oppiminen ja nimeämissujuvuus. Kirjain-äännevastaavuus tarkoittaa sitä, mikä tai mitkä kirjaimet vastaavat jotakin tiettyä äännettä tai vastaavasti, mikä tai mitkä äänteet vastaavat jotakin kirjainta. Suomen kielessä pääasiassa yhtä äännettä vastaa yksi kirjain ja päinvastoin. Esimerkiksi kirjainta ‘E’ vastaava äänne on /e/ ja äännettä /m/ vastaa kirjain ‘M’. Suomen kielen kirjoittamistavan säännöllisyydestä johtuen kirjain-äännevastaavuuteen on hyvin vähän poikkeuksia esimerkkinä kuitenkin äng-äänne, joka kirjoitetaan äänneyhdistelmä nk/ng (‘kenkä’, ‘kengän’).Nimeämissujuvuudella tarkoitetaan kykyä palauttaa nopeasti mieleen esimerkiksi esineiden nimiä.
Lukutaidon taustalla katsotaan olevan useita erilaisia tekijöitä. Ennen varsinaisen lukemistaidon kehittymistä lapsen täytyy ymmärtää, että puhuttua kieltä voidaan esittää kirjoitetussa muodossa. Kirjainten ja äänteiden yhteyden oivaltaminen on ensi askel kohti lukemisen taitoa. Lisäksi lapsen täytyy kyetä erottelemaan sanoissa esiintyviä äänteitä.
Kirjainten ja etenkin äänteiden tuntemus ilmaantuvat kuitenkin pitkällisen kielellis-kognitiivisen kehityksen ja tarvittaessa harjoittelun tuloksena. Lukemistutkimuksissa on havaittu, että erityisesti sellaiset taidot kuin kirjaintuntemus ja kirjain-äännevastaavuuden oppiminen, fonologinen tietoisuus (eli äännetietoisuus), nopea nimeäminen (nopea kielellisten nimikkeiden hakeminen muistista) ja kielellinen muisti ovat tekijöitä, jotka ennakoivat lukemisen taitoja. Kielellinen muisti on asioita, joissa tallennetaan, säilytetään ja palautetaan mieleen kielellisiin kokemuksiin liittyviä asioita, esimerkiksi sanoja ja lauseita. Muistamistaito on yksi ihmisen jokapäiväisen elämän taito ja sillä on erityinen merkitys uuden oppimisessa.
http://www.lukimat.fi/lukeminen/tietopalvelu/lukutaito-kehittyy/lukivalmiuksien-kehittyminen