Jos lapsi ei osaa sanaa, niin hän ei ymmärrä, mitä se tarkoittaa tai osaa tuottaa sitä.
Arjessa voi epäillä asiaa, jos lapsi toistuvasti kysyy, mitä sana tarkoittaa tai ei löydä sanoja puheessaan. Lapsi ei tällöin osaa tuottaa sanaa annetun sanan alunkaan perusteella. Ohjaa lapsi puheterapeutin, psykologin tai erityisopettajan puheille. Ammattilaiset pystyvät tunnistamaan, onko kyseessä sanaston ongelma ja millainen se on.
Kun lapsi ei tunne tai tuota sanoja samalla tavalla kuin ikätoverinsa, voi alkaa harjoittaa sanastoa esimerkiksi lukemalla tai kertaamalla, mitä lapselle vaikeat ja vieraat sanat tarkoittavat.
Voit tukea lapsen sanastoa arjessakin. Voitte lukea yhdessä kirjoja, jotka on kirjoitettu omalla äidinkielellä tai suomen kielellä. Ota yhteyttä ja kerro asiasta kouluun opettajalle. Näin koulukin voi osallistua sanaston tukemiseen.
Voit tukea lapsen sanastoa arjessakin. Voitte lukea yhdessä kirjoja, jotka on kirjoitettu omalla äidinkielellä tai suomen kielellä. Opiskelua voi helpottaa, jos harjoittelette lapsen oppikirjan sanastoa. Voitte myös opetella arkipäivän sanoja ja miettiä esineiden nimiä kotona tai kauppareissulla.
Ota yhteyttä kouluun ja kerro asiasta. Koulussa luokanopettaja, erityisopettaja tai psykologi voi antaa neuvoja tai harjoittaa sanastoa. Voit ottaa yhteyttä myös puheterapeuttiin, joka osaa auttaa asiassa.
Suppeasta sanavarastosta ei aina aiheudu oppimisvaikeuksia koulussa, jos sanaston ongelmat ovat lieviä. Jos lapsella on kovin suppea sanasto, hänen on yleensä hankalaa ymmärtää lukemaansa tekstiä. Tällöin myös lukemalla opittavien aineiden opiskelu hankaloituu. Lapsen voi olla myös vaikea oppia uutta sanastoa vieraalla kielellä.
