- Suomen kielessä sanoja taivutetaan paljon.
- Sanajärjestys on joustava.
- Suomen kieli ei ole kaikkialla samanlaista.
- Puhuttu suomi eroaa monella tavalla kirjoitetusta suomesta.
Taivuttaminen vapauttaa sanojen järjestystä lauseessa
Monissa kielissä on tarkkaan määritelty sanojen järjestys lauseessa. Asiat on ilmaistava tietyssä järjestyksessä. Suomen kielessä sanajärjestys voi vaihdella joustavasti, koska lauseen merkitys selviää sanojen taivutuksesta. Taivutus siis helpottaa lauseen rakentamista. Vaikka pakollista sanajärjestystä ei olekaan, ovat jotkut sanajärjestykset tavallisempia kuin toiset. On tyypillistä, että ensin mainitaan tekijä ja sen jälkeen mitä tekee ja lopuksi esimerkiksi paikka, kohde tai väline: Pekka juoksee kentälle. Liisa soittaa kitaraa. Mikko laskee pulkalla mäkeä.
Suomen kieli ei ole kaikkialla samanlaista
Suomen kieli on kuin sateenvarjo, jonka alla on monenlaisia suomen kieliä sulassa sovussa. Suomen eri osissa puhutaan vähän eri tavalla. Kuopiolaisten puhetta voi olla aluksi vaikea ymmärtää, jos on oppinut suomea Helsingissä. Tututkin sanat voivat kuulostaa oudoilta: me onkin myö ja kääntää on kiäntää. Eri alueilla on myös ihan omia sanoja, joita ei muualla tunneta.
Myös puhuttu ja kirjoitettu suomi eroavat toisistaan. Suomen kirjakieli on yksi suomen kielen muoto. Se on kaikkialla Suomessa samanlaista. Kirjakieltä käytetään sanomalehdissä, kirjoissa, lomakkeissa ja kaikissa virallisissa teksteissä. Kirjakielellä puhutaan yleensä vain virallisissa tilanteissa, esimerkiksi TV-uutisissa tai juhlapuheissa.
Puhe ja kirjoitus eroavat toisistaan
Suomen sanat ovat pitkiä, ja siksi puheessa ne pyrkivät lyhenemään ja sulautumaan toisiinsa. Tiedätkö sinä on nopeasti sanottuna tiiäksä tai tiäksä. Sanojen tiivistymisen ja lyhentymisen rinnalla ajatus voi kuitenkin väljentyä ja pidentyä: puheessa on paljon toistoa ja erilaisia täytesanoja kuten niinku tai totanoin. Puhuja voi epäröidä, korjailla sanojaan tai valita kokonaan uuden tavan ilmaista asiansa kesken oman puheenvuoronsa. Näin ajatuksen kertomiseen kuluu enemmän aikaa. Jotkut asiat on tapana ilmaista kokonaan eri rakenteella puheessa ja kirjoituksessa. Ensin mä kävin kaupassa ja sitten mä menin kotiin tekeen ruokaa muuttuu kirjoitettuna usein ihan toisenlaiseksi lauseeksi: Käytyäni kaupassa menin kotiin tekemään ruokaa.
Keskustelussa puhuja ei ole yksin vaan ilmaisun kieltä rakennetaan yhdessä keskustelukumppaneiden kanssa. Mukana olijat kyselevät tarkennuksia, täydentävät puhujan ilmauksia ja toistavat asioita toisin sanoin. Keskustelussa ilmaukset eivät noudata samaa täydellistä lauserakennetta kuin kirjakielessä. Puhuessa voi myös käyttää eleitä, ilmeitä ja äänenpainoja merkityksen selventämiseksi. Niitä ei kirjotukseen voi merkitä, vaan kaikki pitää selittää sanoilla.