Luetun ymmärtämistä tukevat sanavarasto, kuullun ymmärtämisen taidot sekä lukustrategioiden hallinta.
Sanavarasto
Kirjoitetussa tekstissä tulee esiin sanoja, joita ei puhekielessä esiinny. Lasten sanavaraston laajentaminen lukemaan opettamisen yhteydessä heijastuu luetun ymmärtämisen taitojen paranemiseen. Toisaalta sanavarasto laajenee myös lukukokemusten karttuessa.
Sanaston käsittelyllä autetaan lukijaa muodostamaan yhteyksiä käsitteiden välille liittämällä uudet sanat lapsille tuttuihin ja merkityksellisiin asiayhteyksiin, jotka tukevat uuden sanan omaksumista. Apuna voi käyttää esimerkiksi sanojen luokittelu- ja ajatuskarttaharjoituksia. Synonyymit, vastakohdat, päättelytehtävät, yhteenvedot, sanapelit, kuvittaminen ja huumori auttavat lapsia muistamaan uusien sanojen merkityksiä. Uutta sanaa on syytä toistaa: lukea tekstejä tai tehdä tehtäviä, joissa sana tulee uudelleen eteen. Opettajan kannattaa käyttää uutta sanaa myös puheessaan ja rohkaista lapsia käyttämään sanaa tehtävissä ja kirjoitusharjoituksissa.
Sanavaraston laajentaminen onnistuu parhaiten kertomusten yhteydessä. Tutkimuksissa on havaittu, että vuorovaikutteinen, interaktiivinen ääneen lukeminen ja siihen liitetty sanojen käsittely, tukee parhaiten sanavaraston karttumista. Vuorovaikutteisessa lukemisessa sanaston ymmärtämiseen paneudutaan ennen lukemista, lukemisen aikana ja sen jälkeen.
Ennen lukemista pyritään ennakoimaan tekstin ymmärtämistä. Merkitykseltään vieraammat 1–3 sanaa, jotka ovat kuitenkin tekstin ymmärtämisen kannalta avainsanoja eivätkä aukene tekstikontekstista, on syytä käydä läpi etukäteen keskustellen esimerkkien, synonyymien tai kuvan avulla.
Lukemisen aikana saadaan outojen sanojen selitykseen usein tukea tekstin kontekstista. Ääneen lukemisen aikana voi pysähtyä hetkeksi etsimään sanalle synonyymia tai pysähtyä pidemmäksi aikaa keskustelemaan sanasta lause- tai tekstiyhteydessään. Nämä sanat voivat olla myös samoja, jotka ennakoinnissa otettiin esille, jolloin uudet sanat yhdistyvät nyt tekstikontekstiin.
Lukemisen jälkeen voidaan pohtia esimerkiksi tekstissä olleen sanonnan merkitystä, rikastuttaa sanojen merkityksiä ja käsitellä niitä yleisemmällä tasolla keskustelun, kuvien, tehtävien tai näyttelemisen avulla tai soveltaa uusia sanoja toisiin asia- tai lauseyhteyksiin oppilaiden keksimien esimerkkien avulla.