Miten nimeämistä voi harjoittaa?

Lyhyesti

Nimeämistaitoja voi harjoittaa.

Kun harjoitat nimeämistä, nimeäminen kehittyy. Siirtovaikutusta ei ole muihin taitoihin.

Nimeämistä kannattaa harjoittaa, kun ongelmista on haittaa.

Nimeämistä voi harjoitella sanaselitysharjoituksilla, sanankeksimisharjoituksilla sekä kertomalla ja lukemalla tarinoita.

Auttaako nimeämistaitojen harjoittelu?

Nimeämistaitoja voi harjoittaa. Tutkimuksissa on havaittu, että nimeäminen tarkentuu ja sanan hakeminen helpottuu harjoittelun myötä. Kertovan puheen taitojen on myös huomattu kehittyvän, jolloin kertomuksen sanamäärä saattaa kasvaa ja sananhaku helpottua harjoitellessa. Sen sijaan nimeämishitaus on osoittautunut sitkeäksi ongelmaksi, ja nimeämistä on vaikea nopeuttaa mikäli lapsi on erittäin hidas nimeäjä. Harjoittelu hyödyttää myös epäsuorasti lasta. Lapsi oppii tällöin tunnistamaan sananhakutilanteen ja käyttämään sanan mieleenpalauttamiskeinoja (’mieti millä äänteellä sana alkaa’) tai sananhakua korvaavia keinoja kuten kuvailemaan sanaa (’se on hidas eläin, jolla on kotilo ja sarvet’ po. etana). On hyvä muistaa, että harjoittelun vaikutukset ovat ulottuvat vain harjoiteltuun taitoon. Toisin sanoen nimeämisharjoituksilla voi harjoittaa nimeämistä, ei lukemista tai kirjoittamista. Tehokkainta on harjoittaa kohdennetusti nimeämistä. Tällöin harjoitellaan vain nimeämistaitoja eikä yhtä aikaa muita taitoja kuten puheen ymmärtämistä.

Kenen nimeämistaitoja kannattaa harjoittaa?

Jos lapsella tai aikuisella on haittaa nimeämisongelmistaan, kannattaa nimeämistä harjoittaa. Usein nimeämisongelmiin liittyy lukemisvaikeuksia, jolloin voi harjoittaa molempia taitoja – sekä nimeämistä että lukemista. Mitä tiiviimmin harjoittelee, sitä parempia tuloksia saavuttaa. Samanaikainen harjoittelu puheterapiassa, kotona sekä koulussa tai päiväkodissa tehostaakin harjoittelua. On myös havaittu, että mitä varhaisemmin harjoittelu aloitetaan, sitä parempia tuloksia saadaan aikaan. Samoin tuloksiin voi vaikuttaa se, motivoituuko ja sitoutuuko henkilö harjoittelemaan.

Miten nimeämistaitoja harjoitetaan?

Nimeämistaitoja voi harjoittaa monella tavalla. Harjoitustyypin voi valita sen mukaan mikä tuottaa lapselle vaikeuksia tai sitten harjoittaa nimeämistaitoja yleisesti. Jos esimerkiksi lapsella on pulmia nimeämisnopeudessa tai kertovassa puheessa, kannattaa näitä taitoja harjoitella. Nimeämisharjoitukset voivat vahvistaa sanan merkityksiä tai sanan äänneasua tai kertovan puheen taitoja. Harjoituksina voi käyttää sananselitys- tai sanankeksimispelejä. Esimerkiksi automatkalla mummolaan voi leikkiä ’Laiva on lastattu’ –leikkiä ja keksiä vuorotellen tietyllä äänteellä kuten a-kirjaimella alkavia sanoja tai tietynlaisia sanoja kuten eläimiä tai ammatteja. Sananselityspeleissä kukin kuvailee vuorollaan jotain sanaa ja muut yrittävät arvata mistä sanasta on kyse. Voitte myös yhdessä keksiä sanoille yläkäsitteitä tai vastakohtia (nalle – lelu; kapea – leveä). Kotoa löytyy varmasti lotto- ja muistipelejä joita voi pelata ja nimetä kuvan asioita. Sanojen äänneasua voi vahvistaa tekemällä äännetietoisuuden harjoituksia kuten keksimällä millä sana alkaa (p-poika), mihin sana päättyy (a-poika), sanan pituus –harjoituksia (onko puu lyhyt vai pitkä sana?) sekä tavuttamista (poi-ka).

Kertovan puheen taitoja voi vahvistaa erilaisilla tarinankerronnan harjoituksilla. Tarinoita voi kertoa joko kuulemastaan tekstistä tai kuvasarjoista. Voitte myös yhdessä keksiä erilaisia loppuja tarinoille. Nimeämistaitoja voi harjoittaa myös epäsuorasti. Lukeminen on tehokas tällainen nimeämistaitoja kehittävä harjoittelukeino. Lukemalla oppii uusia nimikkeitä sekä vahvistaa jo osattuja nimikkeitä. Lapsi voi joko itse lukea tai voitte lukea yhdessä ääneen kirjaa. Lukemisen aikana kannattaa nimetä yhdessä kirjan kuvia ja kerrata kirjan tapahtumia.

Lue lisää

Salmi, P. (2008). Nimeäminen ja lukemisvaikeus. Kehityksen ja kuntoutuksen näkökulma. Väitöskirja. Jyväskylän yliopisto. Saatavilla osoitteessa https://jyx.jyu.fi/dspace/bitstream/handle/123456789/19406/9789513934583.pdf

Lyytinen, P (2014) Kielenkehityksen varhaisvaiheet. Teoksessa T. Siiskonen, T. Aro, T. Ahonen & R. Ketonen (toim.), Joko se puhuu? Kielenkehityksen vaikeudet varhaislapsuudessa (s. 51-71). 1. painos. Juva: PS-kustannus.

Ketonen, R., Siiskonen, T. & Salmi, P. (2001) Kielelliset vaikeudet ja vuorovaikutuksen tukeminen. Teoksessa T. Ahonen, T. Siiskonen & T. Aro (toim.), Sanat sekaisin. Kielelliset oppimisvaikeudet ja opetus kouluiässä (s. 33-52). Juva: PS-kustannus.