Lukemisen sujuvuuden ajatellaan olevan silta dekoodauksen eli lukemisen perustaidon ja luetun ymmärtämisen välillä. Kun lukemisen perustaidosta tulee harjoituksen myötä automaattista eikä lukijan tarvitse käyttää energiaansa saadakseen selvää lukemistaan sanoista, resursseja jää luetun ymmärtämiseen. Siirrytään siis lukemaan oppimisesta lukemalla oppimiseen.
Sen lisäksi, että lukemisen hitaus näyttää hankaloittavan luetun ymmärtämistä ja sitä kautta vaikuttavan lähes kaikkien lukuaineiden opiskeluun, itse hitauskin voi muodostua ongelmaksi. Lukemista edellyttäviin koulu- ja kotitehtäviin kuluu moninkertaisesti aikaa verrattuna sujuvampiin lukijoihin, mikä heikentää lukemisintoa entisestään. Kun lukeminen tuntuu työläältä eikä sitä tehdä mielellään, harjoittelun määrä jää muita vähäisemmäksi, kun kirjaan ei tartuta vapaaehtoisesti. Ilman harjoittelua taito ei kehity ja niinpä lukemisen hitaudesta tulee helposti pysyvä ongelma. Näyttääkin siltä, että lapset, jotka ovat koulu-uransa alussa hitaita lukijoita, ovat sitä vielä yläkoulussa. Vielä aikuisuudessakin ne, joilla lukeminen on hidasta ja työlästä, lukevat selvästi muita vähemmän ja kokevat lukemisen vastenmieliseksi.
http://www.lukimat.fi/lukeminen/tietopalvelu/lukutaito-kehittyy/sujuvuuden-kehittyminen